Marraskuu 2022 on Ilokuu
Marraskuu on pitkä, synkkä, märkä, pimeä, iloton, masentava….
Eiku ei sen tartte olla semmonen. Mä ajattelin, että tänä vuonna marraskuu oliskin Ilokuu.
Ja se tehdään niin että joka päivä teen yhden instantrunon inspiraatiosanoista. Pyysin FaceBookissa tipauttamaan kommentteihin sanan jolla ei ole mitään tekemistä marraskuun kanssa. Inspiraatiosanoja saa laittaa myös tänne blogisivun kommentteihin.
Runojen kuvat löytyvät instagramista virallisensihteerin seinältä.
Katsotaan mitä syntyy. . #instantruno #ilokuu #pikarunous #kaikkeamuutapaitsitylsää
1.11.2022 Instantrunon inspiraatiosanoina ovat: ihana, riemu, uudistuminen ja käristyskupoli.
Ah, on ihanaa
lojua VAAN nurmikolla
kuuman käristyskupolin
alla mieli riemuitsee
Ajatuksilla on tilaa
uudistua kiltimmiksi
On ihanaa
2.11.2022 Päivän runon inspiraatiosana on Aurinko. Tänään laitoin sen sanaristikkomaisesti ylhäältä alas siten että jokainen sanan kirjain on rivin alkukirjain. Runon tein "silputuista sanoista" tekniikalla. Tästä tuli outo, utopistinen ja vähän scifi.
Avaruudesta kuului taas mystinen radiosignaali
Ups, taasko se meni ?!
riittää jo sattumanvaraista
ihan eri maailman kuin maan alla
Nyt niitä alkaa tulla Kuka saa osansa
"Keskityin hetken, suljin silmäni ja sanoin itselleni:"
Olemme mukana
3.11.2022 Inspiraatiosana: Räkättirastas
Mikä o vastas?
kysy räkättiratas
Ja mää vastasi, et suarastas
taik joku hemppo.
Räkättirastas vastas:
- Älä hullujas puhu, tommone
ei uppo muhu.
Ja site se nautaa kräkätti
mokomaki rastas räkätti.
4.11.2022 Inspiraatiosana:Uudistuminen. Teksti mieteruno tai jotta sinne päin.
"Kun opttelee, homma alkaa sujua"
Entä jos ajattelun uudistuminen??
- säilyttää luonnon
- on hupia kaikille aisteille
- on mahdollisuus loistaa!
5.11.2022 Päivän inspiraatiosana: Maisema. Syntyi jotain aforismin tapaista. Tehty silputuista sanoista tekniikalla. Kuvat löytyvät instagramista.
Missä on mielesi maisema?
Mukavilla ajatuksilla se löytyy mistä tahansa.
6.11.2022 Inspiraatiosana:Lämpö.
oli vähän ajatukset hukassa, joten valitsin tekniikaksi luettelorunon.
Lämpöisiä asioita
- villasukka
- halaus
- hymy
- aurinko
- sauna
- kahvi.
7.11.2022 Inspiraatiosana: kehäkukka.
Tämähän on juurikin jotain ihan muuta kuin marraskuu. Tekniikka jälleen silputuista sanoista, niiden avulla saa intuition liikkeelle.
***
Keltainen eleganssi ei herätä voimakkaita tuntemuksia.
Ei puu, vaan valoenergiaa, eikä ole tarkoituskaan.
Aina on keinoja
kukkien tärkeä tehtävä ilahduttaa.
8.11.2022 Inspiraatiosana: Villasukat
Niitähän voi pitää kesät ja talvet. Ainakin itse löysin niistä iloa ja helpotusta syöpävuoteni aikana.
Tämän äivän runoon nostin "silputuista sanoista" satunnaisia sanoja niin monta, että niistä sitten lopulta sain koottua tekstin muutamalla kynällä kirjoitetulla sanalla lisättynä.
***
Pitäisikö olla huolissaan, jos pukeutumisella luodaan Aitoja kumppanuuksia.
Ja sitten miettiä kuinka paljon ne lämmittävät,
rakastuimmat, pehmeät, mukavat ja turvalliset.
Niitä on kaksi, ne ovat aitoa huolnepitoa.
9.11.2022 Inspiraatiosana: Takka
Olisihan se mukavaa nautiskella sellaisen äärellä, nyt voi vain unelmoida kun kerrostalossa ei ole.
Jostain syystä mieleen juolahti tehdä tämä tankarunon (5/7/5/7/7) muotoon.
***
Jos tahdot löytää
lämpöä päivääsi, tuo
se mielenrauhaa, ilon
ja yhdessäoloa
sukupolvesta toiseen.
10.11.2022 Inspiraatiosana: Laine
Kohtahan tässä on puolet kuukaudesta kulutettu. Ulkona on monta päivää kestänyt harmaus.
***
Se mitä aidosti tarvitset
ei ole myrsky vesilasissa
tai puolityhjä tuoppi.
Se on elämän leppoisten laineiden reseptit
sinulle sopivalla tavalla maustettuna.
11.11.2022 inspiraatiosana: oveluus
Tarinallisesti oveluus yhdistetään kettuun ja instassa näet kuvan miten joku näppärä kuvankäsittelijä on yhdistänyt ketun ja jäniksen.
Vastakohtia yhdistämällä saa aika ovelia yhdistelmiä aikaa. Tässä lyhyt oveluusteksti.
***
Talviaika alkaa taas, vaikka
Sinä tiedät
katseen suunta vaihtuu.
Alkaa unelmiesi etsintä.
Minne tiesi vie?
Olet Ovelampi kuin luulit.
12.11.2022 Inspiraatiosana: Perskännit
Tänään on vuoden harmaimmaksi ja synkimmäksi ilmoitettu päivä. Perskännit sopii hyvin päivän harmauteen, jonka aurinko juuri vesitti.
Omista diagnooseistani jotuen omista perskänneistäni on jo kauan aikaa, eikä oikein enää edes maistu niin paljon.
***
Perskännissä
Millainen olet?
Ryhäkäs ja kaunotar.
Kummankin persoona on kuin aikakone,
arkea ja juhlaa vuorotellen,
eikä yhtään turvallisuushakuinen.
Proosaruno 26.9.2022
Sanataideaamiainen joka toinen maanantai. Viime kerralla harjoiteltiin proosarunoa ajatuksen virtana. Aiheena Susi, Karhu, Joutsen ja Hirvi.
Täytyy myöntää että hengästyin itsekin ja varsinkin sitten kun luin tämän vielä ääneen. Juoksuksihan se meni.
Susi, Karhu, Joutsen ja Hirvi
Kuuleppa, katsoppa Susiko juoksi Karhua karkuun kuin lentävä lehti, sinne jo Hirvikin ehti, elävä elämä se metsän eläjä, Kuuleppa rytinää, rätinää, oksien katkontaa ja rasahtelua, oivallista, ei maltillista elävää elämää, ehtikö Joutsen karkuun lammelta, ei tarvinnut nelijalkaista kaihtaa eikä maisemaa vaihtaa, kun laulunsa kajahtaa kallioseinistä ja heinistä auringossa taipuvista, kukkien haituvista, se tuoksu sen juoksu ei ruostu, Katsoppa vain aatretta luonnon halajain, elävän elämän sain kai vain, eikä se ollut Vain yksisuuntainen juoksu, Se oli koko metsä ja sen tuoksu.
(26.9.2022)
Seitsemän runoa kukista
Seitsemän runoa kukista on runosarja, jonka olen kirjoittanut ystäväni POP-UP kahvilaa varten 30.7.2022. Esitin kahvilassa yleisölle näitä runoja, ja nyt vihdoin sain ne tänne sivustollenikin kaikkien luettavaksi.
Auringonkukat
Taivasta hipovat, terälehtineen
kutsuvat keltaisella
Pilviä kutittavat tuulessa huojuvat
Puhuvat kesän kieltä
Apila
Apila – koko kesän kukkiva
Apila – pörriäisten houkuttelija
Sitä Lehmät syö ja kanit syö,
ihmisetkin sitä syö
Apila - onnellinen nelilehtinen
Apila – punainen tai valkoinen
Sitä katsoa voi ja nuuhkia voi
siitä hunajaa saada voi
Auringonyrtin parannusloitsu (Kehäkukka)
Tule Ukko Ylijumala
Tuo tänne tulen värit
auringon säteet langeta
Anna aamun valjetessa
terälehtien terhakoitua
keltaisien kehittyä
Taita valo pilven halki
varjoja varoen liikuta
Hivele hipiää hellästi
kaitse katsetta koreasti
Paranna paha pinnasta
kutina kaikota iholta
Tule Ukko ylijumala
paimenna pirpanoitasi
varjele vaivaisiasi
Tuo tänne tulen värit
puhu puolellesi parannus
kämmenilläsi kannattele
keltakutria kaunoista
Laventelin kutsu
Tartu minuun, sinä levoton mieli
Katso latvaani, sen väri on kieli
Koske pintaani, sinä levoton
Anna tuoksuni viedä,
siinä Onni on
Sarviorvokki
Orvon kukka, Orvokki
on lempeä sinun silmäsi katse.
Vaatimaton, kaunis, levollinen
kuin taivaan sini, auringonpaiste.
Ruiskukkani Vasilii
Katson sinua, sielussani liikkuu. Olen
seurannut sinua iltaisin.
En voi irrottaa silmiäni, sieluani sinusta,
sinisestä.
Raadat rakastamallasi pellolla, kynnät, kylvät,
leikkaat sadon.
Iltaisin käyt rantaan, virtaavan veden ääreen
puhdistautumaan.
Pysyn piilossa, näen siniset silmäsi,
heijastuneina veden pintaan,
kunpa uskaltaisin kohdata sinut.
Maamies oli vaistonnut, herkän tunteen
piilossa kaislikossa.
Tänä iltana hän olisi varovaisempi, että näkisi
”kuka”.
Vedenneito istui kivellä,
hyräili veden aaltojen loisketta.
Sydämet kohtasivat toisensa, kuin olisivat
toisiltaan puuttuneet.
Maamies pyysi vedenneitoa ”Tule viljakseni”.
Vedenneito pyysi maamiestä ”Tule merimiehekseni”.
Maamies Vasilii ei voinut jättää armasta maataan.
Vedenneito ei voinut jättää veden valtakuntaa, kotiaan,
mutta hän rakasti Vasiliita niin paljon, ettei halunnut
antaa tätä kenellekään muulle.
Niinpä hän käytti vedenneitojen taikavoimaa
ja muutti Vasiliin hänen silmiensä sinisiksi kukiksi
pellon reunaan, aina ikuisuuteen asti.
Nyt viljapelto kukkiin joka vuosi sinisenä kuin vesi
ja keltaisena kuin vilja.
Maamies Vasilii kylvää peltoaan ja kukkii siellä
Ruiskukkana, vaalien rakkauttaan maahan ja Vedenneitoon.
Vedenneito käy suvisen sateena kastelemassa maamiehen peltoa
ja hyväilemässä keltaista viljaa ja vedensinisiä Ruiskukkia
Turkkilainen Melissa (Tuoksuampiaisyrtti)
On kesä, kärpäset, ampiaiset
on kukat ja mehiläiset
Katselen niittyä, kukkia
perhosten lentoa
Poimin Ampiaisyrtin,
Mintun ja Melissan
Köytän kauniin kimpun
vien kahvilan pöytään
”Oi, Turkkilainen Melissa”
ihastelee tarjoilija
Kaksi arkista tarinaa
Illan kiisselit kasvoilla vielä aamulla (12.11.2019)
Tulin katsomaan sinua.
Sinä hymyilit minulle ja kysyit:
”Kenenkäs tyttö sinä olet?”
Huomasin, ettei tänään
ollut paras päiväsi, vaikka hymyilit.
Poskessasi oli vielä
mustikkasoppaa iltapalan jäljiltä
ja minä pyyhin sen pois.
Sinä kerroit
kuinka Kerttu oli kantanut kissanpentuja
ja että lehmä oli taas kaatanut maitoämpärin.
Minä katselin sinua ja
olin samalla kertaa iloinen ja surullinen.
Olet matkustanut takaisin menneisyyteen,
jossa kaikki oli paremmin.
Hyvähän sinun on siellä, vaikka minulle
on välillä vaikea ymmärtää
ettet tunne minua enää.
******************************************
Runoon inspiraatio tuli sen otsikon mukaisesta kirjoituksesta Aamulehdessä. Siinä kerrottiin dementoituneiden vanhusten hoidon tilasta, siitä että mitä on vastassa kun omainen käy katsomassa. Samaan runoon sisältyy tositarina siitä kun ystäväni kävi katsomassa mummoaan.
******************************************
RAIDALLINEN VILLATAKKI (24.3.2020)
Raidallisen villatakin rintaan
on kiinnitetty
vaaleanpunainen kangasruusu.
Hän katsoo sitä,
koskettaa hellästi
”Sain sen häneltä”
Mummon silmäkulmaan nousee
kyynel, hän kuiskaa
tuskin kuuluvasti,
”Häntä ei enää ole”
Helmenharmaa hiuskiehkura kiertyy
ohimolle. Hän katsoo minua silmiin
”Minä lähden huomenna taivaaseen”
******************************************
Runoon inspiraatio tuli saattohoitopoitilaita kuvanneesta dokumentista.
Monessa kohtaamisessa inhimillisyys ja suuret tunteet ovat päälimmäisinä. Toisaalta iäkkäissä henkilöissä on hyvin havaittavissa oman kuoleman läheisyys.
******************************************
Aamurusko Ylöjärvellä
Epikriisi 22.4.2022
Keskiviikkona 21.4.2022 sain tutustua Leena Vainion taidenäyttelyyn Galleria Muuntotilasss. Näyttelystä inspiroituneena ja omia kokomuksia hyödyntäen, syntyi tämä iholle saakka menevä teksti.
EPIKRIISI
Diagnoosi, pahalaatuinen
Pelkäsin sen levinneen
etupuolestani lähti pala
osa minua.
Katsoin lakanoita kuin
ne olisivat olleet
kuolevaksi julistetun
käärinliinoja.
Valkoisia, tahriintuneita,
jäljet jääneet
minusta niihin.
Kudottu, neulottu, leikattu,
pistetty, parsittu
kokonaiseksi.
-Päivi-
Leena Vainion teos, näyttelystä Epikriisi
Huhtikuussa 2021
Kerro minulle kevät (8.4.2022)
Kevät, vuosi sitten kuvasin perhosen, tänään lumihiutaleen. Kevät tulee ja kesäkin tulee, vähän eri aikataulussa kuin viime vuonna. Sen takia tai siitä huolimatta tein kevätrunon. @@@@@@@@@
Kerro minulle kevät
Kerro minulle siitä mikä on kevät? Kirjoita sen tuoksuista ja äänistä,
puhu siitä, miltä se iholla tuntuu.
Laita purovettä lasipurkkiin
kuvaa ensimmäinen perhonen
kosketa puun kaarnaa
astele sammaleilla.
Tee hiekkaan sormella sydän
ja toinen ja kolmas.
Katso kuinka tuuli puhaltaa sen tasaiseksi
kerro siitä minulle.
Kirjoita minulle millainen on kevät? Paistaako aurinko, sataako vettä,
onko taivaalla pilviä?
Minä kysyn paljon,
sinulla on paljon vastattavaa.
Omin sanoin, omin kuvin,
omalla tavalla, kevät.
Minä odotan kevättä.
Mieleni odottaa kevättä.
Vuoden jokainen päivä odottaa kevättä.
Pääsiäisruno 2021
Tämän pääsiäisnoitarunon kirjoittelin vuosi sitten.
Pääsiäiseksi pieni runo
Noita lensi Kuusamoon ja
riman alta päätyi kivenkoloon.
Törmäsi seinään, kaatui munakoppa.
Ai harmi, tulipa tästä soppa.
Vaappui paikalle lentävä kokki,
ihmetteli kuka munat rikki nokki.
Sinäkö se olit samperin Noita?
Tätä et kyllä selittämällä voita.
Loitsun lykkäs Noita-Akka
"karhunkieltä , valekalaa,
peruuta, peruuta aikajaa,
mallashöyry höyryää,
Ei enää jälkiä jää, ei jää ”
Kuoret pilvenä ja Noita elävä
Pyöritteli kokin ulos ja mikä oli lopputulos?
Siitä tuli Pääsiäisukko vai liekö
sittenkin Kukko.
Kollaasi kirjasta aja paremmin (6.3.2021)
Tämä kollasi on ehkä enemmänkin tiivistelmän ja proosarunon sekoitus. Liikkeelle se lähti sanoista "eräitä uskollisia palvelijoita". Koitin saada tähän kirjan ohjeistuksen sisältämän huumorin ja tietenkin naisnäkökulman. Lukekaa ja ihmetelkää.
Auton tekniset perustiedot ja ohjeita vuodelta 1962
Nyt näyttää siltä, että jäljellä on eräitä uskollisia palvelijoita sellaisia ovat polttoainemittari, öljynpainemittari ja nopeusmittari.
Polttoainemittari
Lukema on summittainen ja monesti riippuvainen auton asennosta. Polttoaineen loppuminen ei vahingoita teknisesti mutta harmia ja vaivaa siitä voi koitua paljonkin.
Nykyaikaisen akun pitäisi kehittää niin paljon virtaa, että sitä riittäisi sellaisille yleisille lisälaitteille kuin lämmityslaitteelle ja radiolle. Tällä tiedolla ei ole mitään tekemistä polttoaineen kanssa, mutta tulipahan mainittua.
Öljynpainemittari
Osoittaa voitelujärjestelmässä vallitsevan paineen, kun moottori on kylmä. Mittari osoittaa tavallisesti korkeaa painetta, mutta moottorin lämmitessä mittarin osoitin siirtyy normaaliasentoon.
Nopeusmittari
Ei ole useinkaan kovin luotettava, vaan osoittaa tavallisesti liian suurta nopeutta.
Renkaat ja jarrut
Renkaiden kestoikään vaikuttavat kuitenkin ennen kaikkea ajotapa ja renkaiden hoito. Kova nopeus, rajut jarrutukset ja voimakkaat kiihdytykset suorastaan vahingoittavat renkaita.
Valitettavasti tuntuu siltä, että jarrut eivät ole pysyneet kehityksen tasalla, vaikka kysymys on mitä tärkeimmästä ja elimellisimmästä auton osasta. Ainoa ratkaisu tälle ongelmalle on jarrujen jättäminen tilapäisesti rauhaan.
Jos auto ”puoltaa” on jarrujen säätämisessä todennäköisesti toivomisen varaa. Ajakaa tällöin hiljaa eteenpäin, kaasuttakaa oikealla ja jarruttakaa hiljaa vasemmalla jalalla.
Ominaisuuksia
Naispuolinen autoilijakunta on ehkä sanellut omat pienet ehtonsa autojen suunnittelijoille! Kaikki autot on suunniteltu siten, että niillä on jossakin määrin itseohjausominaisuus.
Älkää unohtako käsijarrua!
Auto on Matti Järvenpään Rautapuistosta Pannuhuoneesta kuvattu.
Runokurssin 2021 satoa
Etätyöläisen aamuhetki
Aamunaama peilissä, katse,
hiukset, jokainen omaan suuntaansa,
putosi lattialle – hammasharja.
Hetki, vain minulle (älkää häiritkö),
oion itseni ihmisen näköiseksi
nautin aamun ensimmäisen kahvin.
(25.2.2015. Tämä runo piti viedä julkiselle ilmoitustaululle, mutta sovelsin vähän, julkaisen täällä)
Seuraavat runot ovat runokurssin viikkojen 3-5 tuotoksia, julkaistu helmikuun alussa 2021.
Ei raavittu, perkele
Taas joutuu raapimaan autonikkunoita puhtaaksi.
Ei ole kunnon talvea, tämmöistä pakkasta vaan,
joka jäädyttää ikkunat, saatana.
Ei ole kunnon talvea, räntää ja sohjoa vaan.
Tämmöstä ei ihminen jaksa, ainaista raapimista.
Sisällä raavit itteäs kun nahka kutiaa.
Eivät osaa kunnolla aurata pihojakaan.
Tarttis mennä neuvomaan, parempi kun tekis itte.
Taloyhtiöhuoltotunarit, naarmuttavat autojen kyljet.
Ei ole talvet enää kuin ennen. Ei ole kuin ennen.
Kun kävin töissä, ei tarvinnut auton ikkunoita näin
raapia, ei tarvinnut. Minä muistan.
Ei raavittu, perkele.
Luonnon henki
luonnon henki soittaa huilua nurkissa
viheltää voimansa vimmassa
vinguttaa kuin viulun kieliä olisivat
seinät
luonnon henki tanssittaa valkoista
yli kattojen kuin matkien väreilevää valoa
pyörii harso valkoinen kuin lampi joutsenien
läpi metsien
luonnon henki soittaa
Löylyn lämpimään
Kauhan varressa löylyn renki
kaataa hengittävää ja sihisevää
kiviseen hämäryyteen.
Tuli syö puuta ahmien
kuumentaa kivet
intohimolla eläimen.
Nöyrryn, painan pään
löylyn lämpimään
tähän elämäni hetkeksi jään.
Kollaasi
Mies, joka tönäisee veneen vesille…
Tiedätkö että pensaikossa on salakäytävä?
Minä olen huono kävelemään.
Jos sinä olet moottoripyörä
Kun kevät tulee, yössä
yksinkertaisesti ja vaatimattomasti
Rockista sinä et ymmärtänyt mitään,
niin kerrottiin metsässä
Sinun suunkuivalle mullallesi
Mää en tahro
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää tahro nukku talviuni ja kuarsat yhres kolohiiren kans.
Mää tahron herät sitko o sen aik, semmone hyvä aik.
Ko aurink paista korkkial taivaal ja mun täyty siristä silmiäni.
Mää eh tahro luar lunta, vetä lämmitysjohroi tolpasta autonpuskurihi.
Mää en tahro muista yhtäkä pin-koori, ei Helikä halunnu.
Antakka mun olla untuvapeito al kevässe saak.
Tuakka mul uutise sit ko pääskyse ova tullu.
Kaamos
Aivosähkökäyräni suoristuu hämärtyvän
ellon tikityksen tahdissa.
Minä, laskeudun apaattisuuteen ja
tällä planeetalla on
kaamos.
Ajanlaskuri tikittää ajattomuuttaan
salaperäisyyden kelohonkaisella seinällä
hetkien etenemisen osoitukseksi,
kaiken peittää alleen
hämäryys.
Siniharmaa yhteinäisyys, yksinäisyys –
kaikki ovat kauniita.
Erotan sumeat ääriviivat
kaukaisuudessa, koska on
kaamos.
Minuutit kuluvat, tunnit kuluvat,
viikot, kuukaudet kuluvat.
Tähtikirkas taivas, jossa tanssivat
taivaantulet ja riemuitsee
vapaus.
Kuusimetsäkuusi ja "ei kysyny, saank mä tulla?"
Kuusimetsäkuusi
Asuu kuusimetsässä,
siellä oksien alla hämärässä
uinuu kuusen siemen
pimeässä.
Ajatus ainut tässä,
minusta tulee uusi kuusi.
Asun täällä varjon hämärässä,
ojennan oksat, näen niemen.
Vanhat kuuset vaihtuu uusiin
tulee kuusimetsäkuusi
ja suuri metsäkuusimetsä.
Mutta vielä pienen
tuulen puhalluksesn vienen
viereen sammaleen ja sienen.
Tässä hämärässä alla oksien.
(Kirjoitettu 27.12.2020)
ei kysynyt "saank mä tulla?"
Mää puhun kaik,
mitä kiäl ulos tua
kaik sammako koipines,
koirat karvoines
lyhyvä ja pitkä tavu.
Mää puhu ja pulputa
asiast ja varsinki sen viärest
Kaik mitä tiärän
senki mitä en tiänny et tiärän
Puhun, puhun, puhun
en jät mittä
sisäl märäntymä . . .
(Kirjoitettu 2020 lokakuun alussa)
Gradus-3 , runoja ja ajatuksia syöpämatkalta
Julkaistu 4.12.2020
Sain ystävältäni tämän vuoden maaliskuussa Maija Paavilaisen kirjan, Kokonaisena - rintasyövästä huolimatta.
Kirjan inspiroimana kävin uudelleen läpi niitä tuntemuksia ja ajatuksia, joita minulla oman syöpämatkani aikana oli. Tässä niistä muutama.
--
Ruudulla näkyi Tähti.
Heilutti sakaraansa,
pääsi yllättämän Minut.
Tyhjästä syntynyt
rintani sisään.
--
Miksi se Minulle,
olisihan tässä ollut muutakin mistä selvitä.
Syöpäkortti oli kädessäni.
Tuli pyytämättä ja yllättäen . . .
Elämä seis!
- vaihtovaatteet päälle.
Nyt hoidetaan tämä Tähti kuntoon.
En minä vielä taivaalle muuta.
--
Sukulaiseni tarkoitti hyvää,
laittoi ohjeita vaihtoehtohoidoista.
Minä luotan lääketieteeseen,
minun syöpääni ei hoideta
homeopatialla.
Kaikki ne hyvää tarkoittavat,
ei heillä ole ollut syöpää,
eivät he tiedä mistä pitää selvitä
ja mitä pitää kestää.
--
Yhdistämme usein ulkoiset ominaisuudet
siihen miten hyvä minä ihmisenä olen.
Loppujen lopuksi, niillä ei ole merkitystä
vaan sillä, miten ympärillä oleva maailma
otetaan vastaan.
--
Sanoja tulee ulos
sisään jää vielä
enemmän niitä nieleskeltyjä
Sanoja miten sattuu
sattuu sielun ytimestä asti
sinne ahdettu lasti
Silloin kun pato oli kiinni
nyt ne purkautuvat
lumipyryn lailla
eikä haittaa vaikka
huone olisi kuuro
korvia vailla
--
Myötätunto on avain paranemiseen.
Onhan sitä helpompi olla,
kun ei koko ajan luettele itselleen
kaikkia ikäviä asioita.
--
Eivät kaikki kysyneet ”Mitä kuuluu?”
Ei se mitään, en minäkään kysynyt.
Onneksi eivät kysyneet ”Milloin kuolet?”
Koska olen aikonut elää.
--
Aurinko paistaa
on kuuma
Hikoilen varjossa
valkoisen lierihattuni alla
Hellettä riittää
sisälläni palavat solut
tuskaisen kuuma olotila
ulkona ja sisällä
minun sisälläni
--
Lenkillä hoitojen välillä kesällä 2018
Tämänä runon annoin lapsuudenystävälleni syntymäpäivälahjaksi 18.11.2020
Sadetta sammalikkoon
Ennakoiva harmaus
ennustaa sadetta sammalikkoon
pisaroita pitkille ripsille
Jännittävää
Ensimmäinen pisara
kostuttaa nenänpääni
ja sammaleet sivuillani
Enää pieni hetki . . .
. . . ja sade alkaa.
Laaksose Heli o ruvennut opiskelema sammali.
Katoin tänäpä häne kivoi kuvi ja sit muistin et on mul omiaki.
Tämmöne siit sit synnys, näi marraskuun kolmas.
Sammali ja siäni
Ova nii piäni
Et nokka maas täyty kulkki
Tarvita siänikirja ja sammaltulkki
Kene vika?
Onk se tiä vika jos auto lipsahta oja?
Onk se viina vika jos sää tules känni?
Onk se vene vika jos puttot järve?
EI OL
See o iha sun oma vikas.
Eik ol sanottu et:
- muist ennakoir
- jua vet välil
- äläkä nous seisonma paatis.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tämä on kirjoitettu kesäkuussa 2020, kun nääs tapahtui niin, että
eräässä ryhmässä viestikeskustelu kulki siihen malliin että väärin opastettu, vaikka ensin oli itse niin pyydetty. Opasteet koskivat erään tienpätkän nopeusrajoituksen laskemista, turvallisuussyihin vedoten.
Auringonkukat
Olen nyt innostunut kirjoittamaan tauluista runoja.
Tässä Jouni Pajavuoren taidenäyttelyn avajaisissa 1.10.2020 kirjoitettu runo, tauluun Auringonkukat. Kerroin taiteilijalle että kirjoitin runon hänen taulustaan. Hän halusi että lausun sen ja niinhän minä sitten tein.
AURINGONKUKAT
Taivasta hipovat, terälehtineen
kutsuvat keltaisella
Pilviä kutittavat
tuulessa huojuvat
Puhuvat kesän kieltä
-Päivi Seppä-
*********************************************************
Nämä kaksi ruonoa ovat syntyneet Tampereella Keskusgalleriassa Pauli Viljasen näyttelyn tauluihin Anni ja Iris. Runot olivat taulujen rinnalla näyttelyn ajan.
Runo tauluun Anni
Koreografia
Jäin katseesi intohimoon kiinni.
Katsot tulevaisuuteen,
suurin silmin, punatuin huulin,
leuka pystyssä.
Katseesi sanoo MINÄ
olen itse luonut koreografian,
osaan tämän.
Minusta tulee tähti.
Iris opetti ojentamaan
nilkat ja ranteet oikein.
Tanssin kuten hahtuva tuulessa,
hallitusti piruettini pyörien.
Antakaa valojen loistaa
ja musiikin soida.
-Päivi Seppä-
*****************
Runo tauluun Iris
Kannattelen sinua
Istun eturivissä,
katson tanssiasi iloiten.
Vaikka olen jo ikuisuudessa,
tähtisumun takana,
tiedät, näen sinut Anna.
Liikkeittesi eleganssi, täydellistä.
Kun lähdin, sanoin:
Kannattelen sinua, liikkeitäsi.
Olen sielussasi, osa sinua.
Taputtakaa hyvät ihmiset
Taputtakaa
-Päivi Seppä-